Tavoitteellista elämää

Hyi sinua joka riisuudut alasti! Eikö ole luonnollisempaa asiaa, kuin alastomuus? Häveliästä kyllä, enkä ole julki hihhuloinnin puolestapuhuja enkä julkisesti sukukalleuksien heiluttelijoiden enkä ihmisten jotka kuseksivat liiketilojen edustoille!

Ei ole kettumaisempaa tapaa aloittaa työpäivää kuin, että joudut heittämään liiketilan edustalle sankollisen tolua. "Että hyvää huomenta vaan muillekkin kanssa eläjille". Hyi helvet.. Kyllä todella glamouria.

Mutta se siitä. Puhun ihmisistä jotka riisuvat työkseen, en puhu lähihoitajista vaan, siis riisuvat työkseen itsensä. Olemme kaikki erilaisia, olemmehan ihmisiä, emme ihmisrobotteja. Emme ole komerosta otettavia, silloin kun siltä tuntuu. Sillä meillä on elämä. 

Ei ole uutta, että tilaaja yrittää varata päivän tai kahden varoitusajalla. Minullakin saattaa olla jo useampi kuukausi sitten varattu se tietty viikonloppu ja parhaassa tapauksessa kaksikin työkeikkaa samalle iltaa peräkkäin. Eli hyvä ihminen tilaa hyvissäajoin ei muutamaa päivää ennen. 

Moni kysyy, että miten minä päädyin alalle. Ihan niinkuin tämä olisi viimeinen oljenkorsi? En päätynyt, pidän sitä ennemminkin kohtalona. Näin kuului tapahtua.. Koska olen saanut elämääni sen jälkeen paljon hyvää.

Ensimmäinen strippaus kokemukseni tapahtui varmaan vuonna 2008. No kauan siitä jokatapauksessa on aikaa. Satuimme ystäväni kanssa olemaan Joensuulaisessa yökerhossa iltaa viettämässä. Eräs polttariseurue tunki seuraamme ja pyysi meitä mukaansa jatkoille. No rohkeina sinkku työttösinä päätimme lähteä. 

Aika tukevaan humalaan siinä sitten tuli juotua itsemme ja mies porukka alkoi yllyttämään strippaamaan. Nyt kun jälkikäteen miettii niin aika ala-arvoinen suoritus ja no ilmainen. On viidenkymmenen euron showta ja viidensadan euron showta. Näin karkeasti sanottuna ja hyvää ei saa halvalla.

No tuossa tapauksessa kaikilla oli hauskaa mikä pääasia, eikä tempaus ollut sovittu ohjelmanumero. 

Sittenpä tuon illan jälkeen naureskelin ystävälleni, että eikö ollut hauskaa ja tästähän voisi tehdä bisneksen! Ystäväni ei lämmennyt ajatukselle 😂En tiennyt tuohon aikaan strippaamisesta tuontaivaallista. Asuin tuolloin Joensuussa ja koko ajatus jäi niillesijoilleen.

Siitä kokemuksesta meni muutama vuosi, opiskelin itseni asiakaspalvelun ja markkinoinnin merkonomiksi. Olin tuolloin sairastunut masennukseen, mutta siitä kirjoitan myöhemmin. Siskoni asui Vantaalla tuolloin ja pyysi minua muuttamaan luokseen, koska minulla suoraansanottuna meinasi hajota lanttu Joensuussa. En kerennyt koulusta käydä papereita pois, kun asuin jo Vantaalla. Tutkintopapaerit tulivat postissa perästä. Menin palkkatuella Tikkurilan lasten neuvolaan toimistosihteeriksi töihin. Se ei tuntunut omalta hommalta laisinkaan, ja joka päivä ärsytti mennä töihin. 

Eräänä päivänä, työpäivän jälkeen odotin Tikkurilan asemalla Korsoon menevää lähijunaa. Muistan vielä miten ajattelin, miten olin kyllästynyt sen hetkiseen elämään ja en löytänyt iloa mistään. Tukka takussa, korkeintaan ripsaria ripsissä ja kymmenen kiloa siideri pöhöä ympärillä. Valehtelematta. En näyttänyt tältä vuonna 2010. Yhtäkkiä eteeni tupsahti pitkä, melko hoikka parrakas mies. Hän kysyi, pysähtyykö Keravalle menevä lähijuna Korsossa. Vastasin hänelle, että kyllä. Olen itsekkin menossa siihen suuntaan. Menimme junaan, mies istui minua vastapäätä ja puhelimme niitä näitä. Sitten hän kertoi, että hän omistaa liikkeen missä tanssii suomalaisia tyttöjä. Ja kysyi tulisinko hänelle töihin, koska olen nätti tyttö. Ja hän puhui miten minusta tehtäisiin tähti. Olin hieman hämmentynyt, sanoin hänelle että tätä täytyy miettiä pariviikkoa ja jos otan yhteyttä sitten häneen. Hän antoi puhelin numeronsa ja jäimme junasta.

No minä todellakin aloin miettimään. "Onko minulla mitään menetettävää", "voisihan sitä kokeilla". Muistaakseni en vielä silloin miettinyt, että mitä muut olisivat asiasta mieltä. En miettinyt kahta viikkoa, vaan kaksi päivää ja otin mieheen yhteyttä. Soitin hänelle ja sanoin josko voisimme keskustella työstä ja kaikesta siihen liittyvästä ja kävisimme hörppäämässä kahvit jossakin? Mies sanoi, että ottaa minut auton kyytiin ja kävisimme kahvilla. Hän ei kertonut minulle vaan vei minut liikkeelleen ja alkoi esittelemään esiintyjiä minulle. Olin aikalailla suoraansanottuna paskat housussa siinä tilanteessa. Striptease päivä privaatti paikka, täysin uusi asia minulle. 

Kassalla oleva mies henkilö kysyi, että onko minulla tanssitaustaa? Kerroin, että kyllä löytyy. " No milloin olisit tulossa? "

Ensimmäinen tanssivuoro minulle varattiin Tampereen liikkeeseen. Samainen henkilö omisti tuolloin kaksi päivä privaatti paikkaa. Toisen Helsingistä ja toisen Tampereelta. Tottakai jännitin ensimmäistä esiintymistäni, kaikkia jännittää. Ellei ole päihteiden alaisena. Eräs kauan alalla ollut esiintyjä antoi minulle neuvon ja hyvän neuvon antoikin, jos et pysty tekemään tätä työtä selvinpäin niin silloin ei kannata tehdä ollenkaan. Ja olen vaalinut tätä neuvoa.

Alalla olen ollut nyt kuusi vuotta. Uutuuden viehätys on hälvennyt alkuajoista. Ei ole enää oikein mitään uutta eikä jännää tällä alalla. Elätän tällä siis itseni en harrasta tätä. Mutta se, että jokainen päivä on erilainen tekee tästä mielenkiintoisen. Ja pystyt itse vaikuttamaan työpanokseesi ja pystyt kehittymään tässä paremmaksi. Se kuinka paljon jaksat panostaa työhösi tulee sinulle myöhemmin moninkerroin takaisin. En tarkoita tällä, että kuinka paljon annat itsestäsi. Kyllä tällainen työ vaatii tietyllä tapaa joidenkin asioiden uhraamista. Et välttämättä löydä halutessasi sellaista puolisoa joka tämän työn ymmärtäisi, saatat menettää ystäväsi. Mutta väliäkö sen, koska he eivät olleet aitoja ystäviä. Et pääse välttämättä harrastamaan sitä mitä haluat. Ja no jokaisella omansa mistä joutuu ehkä luopumaan tämän työn takia. Tässä työssä harjaantuu niin sanottu pelisilmä, ei niin vaan yritäkään joka jantteri huiputtaa privaatissa, tai kyllähän moni yrittää, mutta se ei menekään yhtälailla läpi niinkuin alkutaipaleella. Ihmistuntemus harjaantuu ja olen oppinut sanavalmiiksi, sekä olen oppinut arvostamaan itseäni enemmän. Ja kuka tämän koulun käy, niin pärjää melkeinpä missä vaan työelämän haasteissa. Tämä ei ole helpoin ala.

Jos olisin jäänyt Joensuuhun, olisin luultavasti tällähetkelläkin työtön, en olisi nähnyt maailmaa, en olisi niin avarakatseinen ja suvaitsevainen. En olisi niin pedantti. En omistaisi kahta yritystä. Olisin luultavasti vätys, joka ei laittaisi tikkua ristiin paremman tulevaisuuden puolesta. Minulle tämä on ollut hyvä juttu, kaikille se ei ole. Että eikö se ole sama miten leipänsä hankkii, niin ja lisään vielä että ja veronsa maksaa niin ei kenenkään tarvitse sitäkään pähkäillä. "Peace ✌"